Tänä aamuna se oli sitten tapahtunut, nimittäin ensi lumi oli satanut viime yönä. Oli aamulla jotenkin paljon valoisamman näköistä ulkona, kun maassa oli hieman lunta. Kiirehdimme pojan kanssa ulos mutta osa lumesta oli siitä huolimatta kerennyt jo sulamaan. Tästä on kuitenkin se ilo, että nyt tietää talven olevan melko lähellä. Minusta on nimittäin ihanaa kun tulee lunta ja vaaleus valtaa tienoot. Olen kieltämättä syysihminenkin mutta tässä vaiheessa kun puut on paljaat ja kaikki kukat kannettu suojaan, on hieman ankean näköistä ja siirrynkin jo odottamaan lunta.

Tänään olen pohtinut ja haaveillut jo tulevasta batiikkikurssista. Kurssi on kylläkin vasta ensi vuoden alussa, mutta hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Haluaisin tehdä olohuoneeseemme paneliverhot, mutta kuviointi on vielä hukassa. Haaveenani olisi tehdä niihin jokin isohko kuvio joka toistuu verhossa ja väreinä olisi vaaleaa ja tumman ruskeaa ja ehkä vielä jotain muuta mutta en vain tiedä mitä. Viime vuonna tein pojan huoneeseen autoverhokapan ja siellä se on roikkunut nyt vuoden joten olisikohan aika tehdä sinnekkin jotain uutta. Odotan kurssia aivan into pinkeänä ja sormet syyhyten.
Lisätty: Kuva verhosta tai siis osasta sitä.

231669.jpg

Kohta alkaakin minun viikottainen "oma-aika"-hetki. Otan kahvia ja ehkä hieman namuja, menen makuuhuoneen rauhaan katsomaan Strömsöötä. Nautin siitä reilusta puolesta tunnista täysin siemauksin enkä aio luopua siitä vaikka kuka mitä sanoisikin.

Talvisin odotuksin Sasu!